Mun mielestä tylsyys on kaikista turhin tunne mitä voi olla. Sen ainoo tarkotus on kertoo et siitä pitäisi mahdollisimman nopeesti päästä pois. Niinkun pitääkin. Mulle ainakin kryptoniittia. Kirjotan, luen, opiskelen lempialuettani eli psykologiaa, keskustelen muiden toipumisprosesseista, juoksen ja pyrin tekemään ja syömään mahdollisimman ravintorikasta ruokaa. Teen asioita muille, koitan antaa yhtäpaljon kuin ottaa. Pakotan itteni pysymään ihan arkisissa asioissa kiinni kuitenkaan stressaamatta ja ajattelemasta liikaa. Ei se silti aina onnistu, useimmiten siihen aina kyl silti jonkun keinon löytää. Tasapainoo ja vähä siitä välistä sitä ja tätä. Oon luonnostani jo niin ristiriitainen ihminen et se on vaan menee niin. Omat heikkoudet ja luonneviat koitan oppii hyväskymään.
Juoksemiseen ainakin syntynyt jo jonkunasteinen addiktio, niinkun on Pre Workout-juomaan, kofeiiniin ja nikotiinipurkkaanki. Oon vähentäny röökiä ja koittanut vaihtaa sitä savuttomiin nikotiinijuttuihin. Polttaminen alkaa haittaamaan liikuntaharrastuksia jo tässä iässä näköjään vähä liikaa… Oon nyt tähänmennessä juossut jo yli 100km. n. 4-8km päivässä. Ja hyvä psyke paukkuu napeissa joka kerta. Kylmä ilma pistää rintaan, pohkeissa tuntuu kipua, liukastelen jäisellä tiellä mut aina vaan eteenpäin. Pysyy liikkeessä ja motivoituna. Sen päälle sauna niin sekin jo kivasti pistelee vähäksi aikaa endorfiinejä liikkeelle. Ja lievittää jalkakipuja. Sit aattelen et se sama eteenpäin liikkuminen siirtyis kans muihinkin elämän osa-alueisiin.
Lataan leffan illalla ennen nukkumaan menoa, uusin suhdetta korkeempaan voimaan, keitän yrttiteen, nappaan vähän magnesiumia, valeriaanaa, ja L-teaniinia jos kehossa tuntuu stressiä. Nappaan vaikkei tuntuskaan koska ne on mulle hyväksi. Aamulla kunnon B- ja C-vitamiinit, proteiinijuoma, L-Dopaa, vihree tee kapseli ja hyvä aamupala. Raakasuklaalla saa hyvän pöhinän kans päälle, jos vähän enempi haukkaa. Siinä on sitä luonnon kräkkii, fenetyyliamiinia. (se katupiri on sit alfa-metyyli-fenetyyliamiini) pahin paska on aina metyloitua. Jotenki oon tykästyny noihin ihmeellisiin sanoihin ja käsitteisiin niin paljon et oon päättäny viljellä niitä niin paljo et muita alkaa se ärsyttään.
Aikasemmin kaava meni sillein et kun oli valvonut ensin 2-6vrk putkeen ja halusi mennä unten maille, niin vakioresepti oli yleensä ketiapiinia 75mg tai mirtatsapiinia 15mg. Ensin vatsa täyteen ruokaa mahdollisimman paljon ja sitten nukkumaan. Psykoosioireisiin mulla oli itelleni varattuna pitkään 100kpl purkillinen Truxaleja (klooriprotikseeni, vanhanajan kunnon neurolepti). Hankin ton purkin viime vuoden toukokuussa ja syksyyn mennessä se oli jo tyhjä. ”Lepoviikoille” ja ”vieroittautumiseen” sitten useimmiten söin Stellaa tai Rivatrilia yms bentsodiatsepiinejä. Tai konjakkia, viskiä, rommia tai valkoviiniä (2 pulloa). Näillä en kuitenkaan koskaan onnistunut mistään vieroittautumaan. Putkaan kyllä pääsi.
Viikon päästä pamahtaa kolmen kuukauden raja rikki viimesistä vedoista! Jumalauta 90 päivää… Oon viimeksi ollut yhtäjaksosesti yli 2viikkoa selvinpäin 17-vuotiaana muistaakseni. Vuosikymmenen verran melkein sit enempi vähempi sekasin. Ja ei se kyl oo aina ollut mitään kovin siistiä, lähinnä nolottaa kaikki näin jälkeenpäin. Tai mistä sen tietää vaikka sitä joskus ois samassa tilanteessa vielä, mut ainakaan tällepäivää sitä en oo suunnitellu.
Päivän mittaan vettä ja itsensä haastamista. Unettomuuteen ja ahdistukseen on varalta Ketipinorit. Oon kuitenki edelleen headcase, pää potilas / toipilas. Niitä pyrin syömään mahollisimman vähän kuitenki. Viikkoon menny n. kahtena iltana yleensä. Koitan edistää aina jotain vähänkin merkittävää asiaa joka päivä. Mut jos ei onnistu niin sit ei onnistu, tärkein homma on nyt mun toipua. Välttelen kyl joitain velvoitteita ehkä vähä liikaa. Siihen kuluu tää vuosi ainakin.
Se tuo hyvää mieltä myös päiviin tosi paljon lisää kun on saanut positiivista palautetta ihmisiltä nyt että kuinka paljon terveemmältä vaikutan viikko viikolta. Kuulin et tossa tammikuussa mulla vielä oli sellanen katse, että jos se ois voinut tappaa niin kommentoija ei siinä istuisi, ja sit et se kans hävis helmikuussa. Kyl se viha mitä koki itteensä ja muita ihmisiä kohtaan oli niin voimakasta. Mut samalla se vei voimat iteltä ja melkein hengen. Koitan täs jotenkin saada selville näiden ongelmien perimmäistä syytä ja ratkaisua siihen. Koska päihteet on ollut kyllä enemmänkin seuraus kun pelkästään syy. Vaikka joillakin se menee ehkä toisinpäin. Loppupeleis oon niin epästereotyyppinen narkkari kuitenki ollu.
