AIVOKEMIA

Viime päivinä on iskenyt aika kovaa eteen se fakta, et kuinka kauan vielä omassa toipumisessa tulee menemään. Se on aiheuttanut paljon ristiriitaisia fiiliksiä. Negatiivisia. Tässä menee vielä monia, monia kuukausia ellei muutamia vuosia. Avaimet silti on nyt annettu käteen miten tätä kaikkea voi käsitellä, niitä olen käyttänyt ja se vaikuttaa toimivan todella hyvin mistä oon ajoittain ollut äärimmäisen kiitollinen ja ylpeä. Näitä avaimia oon myös kaivanut jostain esiin ihan itsenäisestikin. Aivotoiminta on alkanut palautumaan ja ylipäätään muuttumaan niin kovaa vauhtia että en oikein osaa pysyä tän hämmennyksen perässä. Tajunta kirkastuu päivä päivältä. Mutta myös sillain negatiivisestikin, että se tajunta alkaa valottamaan sitä kuinka sekaisin välittäjäaineiden tasapaino aivoissa on, ja kuinka sekaisin ja hukassa oman identiteettinsä kanssa on kun päihteet ovat sen määrittäneet minun puolestani jo useita vuosia…

Välillä mielessä on pyörinyt rauhoittavat ja kodeiini. Kyllä, väliin tulee kova ikävä aineita! Niitä en kuitenkaan ole käyttänyt ja tuskin tulenkaan käyttämään. J Kevät alkaa ilmeisesti tekemään temppujaan kun vanhat muistot alkavat nousemaan esiin vahvan nostalgian sävyttämänä. Ehkä se on merkki siitä ettei niitä enää blokkaa, vaan näyttäytyvät nyt negatiivisen sijaan positiivisina? Olkoon miten on, ehkä nyt alkaa pystymään pikkuhiljaa HYVÄKSYMÄÄN ja jättämään mennyttä taakseeen. Se ei enää näyttäydy mulle kuristavan ahdistavana määrittelemättömänä möykkynä jonka kanssa ei voi tulla toimeen, sen silti samalla asuessa jossain syvällä. Nyt sitä voi jopa alkaa arvostamaan. Tää kaikki tulee pikkuhiljaa eikä mulla mihinkään ole nyt kiire, koska toivo on mussa herännyt ja USKO paremmasta huomisesta. Se ei tunnu euforiana, ei iloisuutena eikä mitenkään muuna tunteena koska mä näkisin et se on tunteiden yläpuolella. Ainoa sana millä sitä vois kuvailla on PELASTUS!

Mut mikäs tässä hukassa ollessa, kun aurinko paistaa oon turvassa itseltäni ja monilta negatiivisilta vaikutteilta, en näe nälkää, mulla on kavereita, on nettiyhteys ja vaatteitakin päällä.

Ens päivitykseen vaihdan kielen taas englanniksi ja kerron jotain karmeaa mitä mulle tapahtui amfetamiini- ja buprenorfiini riippuvuuteni aikana. Solipsismi.